LUNTA ODOTELLESSA

TULISI LUNTA,
TULISI VALO.
TULISI TOIVO.

Isi-elämää kutsutaan toisella nimellä "sitku"-elämäksi. Mutta minusta isi-elämä on toive-elämää. Pitää toivoa, että on toivoa. Ja pitää toivoa, että on elämää.
Sekavaa vai? Ei minusta.

Viime sunnuntaina saimme nauttia teatterissa järjestetyssä konsertissa suomalaista runoutta Kaj Chydeniuksen sävelissä. Aivan, sävelissä.
Tämä konsertti antoi toivoa,valoa. Säveltäjä Kaj Chydeniuksen juhlakonsertti pysähtyi meille. Ilta antoi tilaa runolle, suomen kielelle ja sävelille.

----------------------------------------------------

Minun talviunikauteni on ohi, Talvela-näytelmän suunnitelmat jo pitkällä, lavastuksen pienoismalli valmis, puuseppä pääsee töihin. Kun harjoitukset alkavat marraskuun 24.päivä, lavastus on valmis. Tällä suunnittelujaksolla olen tapani mukaan kuunnellut paljon musiikkia, mutta en suinkaan oopperamusiikkia vaan ihan
muuta....

Ja niin, pitää toivoa että pysymme terveinä!

Teatterissa aikakin on suhteellinen käsite

Yhtenä päivänä tällä viikolla en muistanut mikä vuodenaika on meneillään. Piti ihan katsoa kalenterista ja tarkistaa.

Mutta voiko minua mokomasta unohduksesta syyttääkään?
Tällä viikolla olen nimittäin mm. suunnitellut ja päässäni pähkäillyt putkinotkoasioita (eli ensi vuoden heinäkuuta), matkamessuasioita (eli ensi vuoden tammikuuta), kevätesiteasioita (eli ensi viikosta tammikuun ensimmäiseen viikkoon kestävää ajanjaksoa), yhtä vielä salaista juttua (eli ensi vuoden kevättä), Talvela-asioita (eli ensi vuoden helmikuuta), Teatterin lumo -asioita (eli ensi kuuta), pikkujoulupakettiasioita (tätä viikkoa) ja siinä sivussa haaveillut myös lomasta (ajankohta määrittelemätön).

Ja miksikö minä tällaisia mietin? Koska ne on kaikki ihan kohta! Paitsi se loma.

-H-

Maailman paras keppostelija on taas täällä

Lapsena en voinut sietää Katto-Kassista. Mielestäni Kassinen oli huonokäytöksinen lentävä paksukainen, joka aiheutti sekasortoa pelkällä läsnäolollaan.

Kun minulle kerrottiin, että Katto-Kassinen tulee teatterin ohjelmistoon, en varsinaisesti hihkunut riemusta. Onko Katto-Kassinen enää edes poliittisesti korrekti hahmo? Ja hyi että se on jotenkin niiiiin seitkytlukua ja jotenkin niiiin kamalaa kun siinä vanhemmat sanoo ettei niillä ole rahaa koiraan ja mikä siinä perheessäkin on vikana, kun nuorimmalla lapsella ei ole edes kunnon nimeä, vaan kaikki sanoo sitä lapsiparkaa pelkästään pikkuveljeksi. Ja kaikilla on ruskeat vaatteet!

Pahimmat ennakkoluulot onneksi helpottivat siinä vaiheessa, kun sain näytelmätekstin käsiini. Aikuisiällä uudelleen tutustuessamme Katto-Kassinen osoittautui viihdyttäväksi kaveriksi, jonka loputtomassa itsekehussakin tuntui olevan itseironian siemen. Näytelmää katsoessa unohtui sitten viimeisetkin inhontunteet. Mikä ihme minua siinä Kassisessa alun perin niin kamalasti ärsyttikin?

Kummasta on mennyt terä, Kassisesta vai allekirjoittaneesta? Veikkaan jälkimmäistä.

-H-

Ps. Koska haluan olla tasapuolinen kaikille lastenkirjallisuuden hahmoille, tunnustan vielä, etten lapsena inhonnut vain ja ainoastaan Katto-Kassista. Pitkälle inhokkilistalleni kuuluivat mm. myös Hyppeli-Hiiri Myökki-Pyökkimetsässä, Peppi Pitkätossu, Muumit, Nils Holgersson (paitsi että ne hanhet oli ihania) ja Maija Mehiläinen. Osa näistä on saanut sittemmin synninpäästön.

Valmistaudutaan juhlaan

Teatterimme valmistautuu 95-vuotisjuhlaan, jota vietetään marraskuun 21.pvä. Juhlimme koko päivän. Iltapäivästä avautuu teatterilla valokuvanäyttely "Näkymätön maailma- hetkiä ennen näytöstä", jossa on valokuvia kulissien takaisesta maailmasta. Valokuvaaja Soila Puurtinen on kuvannut viime kauden menestysmusikaalia Olavi Virrasta, kesäteatterinäytelmä Putkinotkoa toisesta näkökulmasta. Kameran linssi on tunkeutunut näyttelijöiden pukuhuoneisiin ja teatterin käytäville ja kulisseihin. Luvassa on sähköistä tunnelmaa, vangitsevia hetkiä juuri ennen näyttämölle astumista, keskittyneitä kasvoja ja tauolla oloa ja odottelua milloin on minun aika mennä näyttämölle.

Juhlanäytelmämme TEATTERIN LUMO on varta vasten meille kirjoitettu, ja käy vaikka teatterihistorian luennosta! Luvassa on näytelmä täynnänsä upeaa musiikkia ja kohtauksia tunnetuista näytelmistä, joita 95-vuotishistoriamme aikana teatterissamme on nähty.
Käsikirjoitus on näyttelijä Ritva Söderströmin, jonka käsialaa oli taannoinen Piaf-Ihme näytelmämme.

Luvassa on teatteri lumoa monella tapaa, olkaa hyvät ja nauttikaa siitä!

p.s. KATTO-KASSINEN PÖLLÄHTÄÄ SAVONLINNAAN ENSI VIIKOLLA, 14.pvä. Kävin harjoituksia seuraamassa, ja onpa siellä jotakin uuttakin luvassa. Tulkaa katsoo uutta pässiä!
Ja minusta Kassinen puhui aika paljon ruotsia, juu då!

-Tiina-