JUHLAN JÄLKEEN

Ensi-ilta ja teatterin 95-vuotisjuhla onnellisesti ja onnistuneesti takana.
Päivän juhlallisuudet alkoivat valokuvanäyttelyn avajaisilla, juhlaohjelmaan kuuluivat arvokkaat juhlapuheet, kiitos Janne Laineen ja Matti A.Holopaiselle. Näyttelijä Liisu Mikkosen Piaf-lauluja ja Ritva Söderströmin runoesitys.
Ja upea Teatterin lumo-musiikkinäytelmä, jossa teatterissamme oleva korkea ammattitaito on maksimaalisessa käytössä!

Kiitos upealle yleisölle, joka palkitsi esityksen kolminkertaisella eläköön- huudoilla.

Nyt on vedettävä henkeä, ja tiistaina alkaa arki ja uudet kujeet, työt.
Yksitoikkoista tämä työ ei todellakaan ole!
Tässä onnellisen teatterinjohtajan hajamietteitä.

LUMO

On mielenkiintoista seurata ulkopuolisena (melkein) näytelmän valmistumista. Juhlanäytelmämme Teatterin lumo on valmistumassa ja olen seurannut sen synnytystä ja tuskaa ja väsymystä ja iloa ja hurmosta ja innostusta. Syntymässä on upea, uudenlainen, omaääninen teos täynnä musiikkia. Tämä tuntuu nyt kissanhännän nostamiselta, mutta senkin uhalla sanon. Sitä paitsi on uskallettava olla omiensa puolella ja on uskallettava olla itsetuntoa sanoa "olen tehnyt hyvää työtä, olen onnistunut". Meitä vaivaa niin kovin usein itsensä ja työnsä vähättely, siihen ei pidä sortua.


Ja niinhän se on, että "jokainen suuri ponnistus pitää sisällään suuren epätoivon".
Ja muistaa se teatterin ihanuus "tämä on leikkiä".

Se on taas täällä

Ensi-iltaviikko. Kaikkine kauhuineen, kiireineen, viimehetken viilauksineen, unohduksineen, tuonnemmaksi siirtämisineen.

Tähän ei kyllä varmaan ikinä totu.
Lohduttautukaamme sillä, että näytelmästä on tulossa loistava!

-H-