torstai 11. maaliskuuta 2010

MITÄ SITÄ KANNATTAA KESKUSTELLA!

Teatteri on ollut yksi järjestäjistä tänään pidettävässä KULTTUURIN KUOLEMA- keskustelutilaisuudesta yhdessä sanomalehti Itä-Savon, Innovaatiokeskuksen ja Mikkelin Ammattikorkeakoulun kanssa.Illalla on tarkoitus keskustella kulttuurin tilasta, yhteistyön mahdollisuudesta ja sen esteistä. Tilanteen "hauskaksi" tekee se kommentti, jonka olen saanut kuulla ennen kuin tilaisuutta on edes pidetty. MITÄ KANNATTAA KESKUSTELLA! Kommentti kertoo jotakin ilmapiiristä, jossa elämme. Negatiivisuudesta, uskon puutteesta, arvottomuudesta, masennuksen tilasta... (vrt. Hs 10.3. Pekka Himasen raportti)Teini-ikäisiltä lapsiltani olen kyllä saanut näitä kommentteja -" ei vois vähempää jne."- mutta aikuisilta, fiksuilta ihmisiltä se on hetken aikaa lamauttavaa.

Kaikesta huolimatta on uskottava. On uskottava, että keskustellen, toistaan kuunnellen syntyy jotakin mihin tarttua... On luotava mahdollisuuksia keskustelulle, jossa ihmisten näkemykset kohtaavat, törmäävät, tulee oivalluksia, jotka johtavat konkretiaan. Toisin sanoen, on nähtävä hieman vaivaakin. Taistella apatiaa vastaan?
Taistella pystyyn kuolemista vastaan? Ja aina jaksettava olla elämän puolesta, aina ja aina. Yhdessä. Silläkin uhalla,että saa höpön maineen.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Hei hei Täti ja Lumo!

Kun näytelmä poistuu ohjelmistosta, se saa liikkeelle ns. haikailijat. "Voi että, nytkö se jo loppu", he haikailevat koska "olis niin mukava ollu kyllä sekin näytelmä nähdä mutku ei keretty!"

Haikailijat ovat kovaäänisiä, aktiivisia ja he ilmoittautuvat aina tulevansa "ihan varmasti katsomaan sen esityksen jos siitä järjestetään lisänäytöksiä tai jos se vaikka jatkaisi syksyllä ohjelmistossa". Hurjimmat lupaavat tuoda myös naapurinsa mukaan. On myös kuultu lupauksia bussilasteista.

Haikailija osaa olla uskottava. Hän kertoo, kuinka ihan kaikki ovat puhuneet, että tämä tietty näytelmä täytyy ehdottomasti vielä nähdä!

Haikailija iskee herkkään kohtaan; hän tietää, että teatteriväkeä imartelee se, että jotain tiettyä näytelmää jäädään kaipaamaan. Korvissa soi hento kassakoneen kilinäkin: saatiinko tästä näytelmästä varmasti kaikki mahdolliset lipputulot, vai jäivätkö ihmiset nälkäisiksi, vieläkö tämän näytelmän tiimoilta kauppa kävisi.


ONGELMA:
Mitä siis tehdä, kun näytelmä poistuu ohjelmistosta ja haikailijat alkavat vaania teatterin kulmilla?

Ammattilainen vastaa:
Poistu paikalta rauhallisesti. Älä usko sanaakaan, mitä haikailija sanoo. Haikailijoita ei suotta kutsuta haikailijoiksi.

-H-