torstai 4. maaliskuuta 2010

Hei hei Täti ja Lumo!

Kun näytelmä poistuu ohjelmistosta, se saa liikkeelle ns. haikailijat. "Voi että, nytkö se jo loppu", he haikailevat koska "olis niin mukava ollu kyllä sekin näytelmä nähdä mutku ei keretty!"

Haikailijat ovat kovaäänisiä, aktiivisia ja he ilmoittautuvat aina tulevansa "ihan varmasti katsomaan sen esityksen jos siitä järjestetään lisänäytöksiä tai jos se vaikka jatkaisi syksyllä ohjelmistossa". Hurjimmat lupaavat tuoda myös naapurinsa mukaan. On myös kuultu lupauksia bussilasteista.

Haikailija osaa olla uskottava. Hän kertoo, kuinka ihan kaikki ovat puhuneet, että tämä tietty näytelmä täytyy ehdottomasti vielä nähdä!

Haikailija iskee herkkään kohtaan; hän tietää, että teatteriväkeä imartelee se, että jotain tiettyä näytelmää jäädään kaipaamaan. Korvissa soi hento kassakoneen kilinäkin: saatiinko tästä näytelmästä varmasti kaikki mahdolliset lipputulot, vai jäivätkö ihmiset nälkäisiksi, vieläkö tämän näytelmän tiimoilta kauppa kävisi.


ONGELMA:
Mitä siis tehdä, kun näytelmä poistuu ohjelmistosta ja haikailijat alkavat vaania teatterin kulmilla?

Ammattilainen vastaa:
Poistu paikalta rauhallisesti. Älä usko sanaakaan, mitä haikailija sanoo. Haikailijoita ei suotta kutsuta haikailijoiksi.

-H-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti